Viime viikkoina olen miettinyt erityisen paljon. Sote-uudistusta, Twitteriä ja mitä kaikkea voi siellä voi kommentoida, priorisointia terveydenhuollossa (hoidon rajaamista), polvikipua ja arvojohtamista.
Kävin viime viikolla Jyväskylässä kertomassa työterveyshuollosta paikallisille yrityksille. Olin ajatellut avaavani keskustelua työterveyshuollon nykytilasta. Minulle tuli yllätyksenä, että kovinkaan moni (ei oikeastaan kukaan) halunnut kuulla työterveyshuollosta. Mielessäni ajattelin, että työterveyshuolto taitaa olla Suomessa kirosana tai sisäänheittotuote parhaita työntekijöitä etsiessä. Tämä tietysti riippuu keneltä kysytään ja kuinka paljon ylimääräistä rahaa on kassassa.
En antanut pienen vastoinkäymisen lannistaa, vaan lähdin uuteen yritykseen ja muutin luennon suuntaa (tämä oli helppoa, sillä minulla oli vain muutama slaidi. Suosittelen tätä kaikille esiintyjille. Less is definitely more, kun puhutaan slaidien määrästä).
Mielessäni ajattelin, että työterveyshuolto taitaa olla Suomessa kirosana tai sisäänheittotuote parhaita työntekijöitä etsiessä. Tämä tietysti riippuu keneltä kysytään ja kuinka paljon ylimääräistä rahaa on kassassa.
Talouselämän kannen otsikko viime viikolla oli jotakuinkin seuraava. “Mitä hyötyä yrityksellä on arvoista, jos yrityksen lopullinen tavoite on tuottaa voittoa. Ovatko arvot täysin arvottomia?”.
Lähdin luennossani avaamaan arvojohtajuutta neurobiologian ja psykologian kautta. Sanoilla on valtava merkitys ja etenkin kirjoitetuilla sanoilla. Kerroin, miten aivomme toimivat tunnekeskeisen limbisen järjestelmän ja loogista ajattelua hallinnoivan prefrontaalikorteksi avulla. Miten arvolupausten avulla työyhteisön pelisäännöt voidaan kirkastaa ja luoda turvallinen ja innovatiivinen työpaikka. Käsittelin myös kulttuurieroja kungfutselaiseen Kiinan ja kristilliseen Euroopan välillä. Miten uskontoon ja arvomaailmaan liittyvät tekijät ovat omalta osaltaan vaikuttaneet yksilön käsitykseen itsestään ja mahdollisuuksistaan.
Olin tyytyväinen. En tiedä pelastinko työterveyshuoltoa, mutta ainakin annoin parhaani. Luennon lopussa muistin vielä tärkeän seikan arvoista. Arvo on aina lopputulos jostain toiminnasta.
Yhdessä yleisön kanssa määrittelimme arvolupauksen työpaikalle. “Tervehdimme työpaikalla toisiamme joka päivä, jotta tunnemme olevamme tasa-arvoisia”.
Talouselämän kysymykseen vastaisin seuraavasti. Kyllä tuloksen tavoittelu (voitto) voi olla arvo. Tämä täytyy olla vaan selvä kaikille.