Eilen pysähdyin miettimään. Koko tätä hulluutta. Kaaokselta tuntuvaa muutosta ja omia reaktioitani näihin muutoksiin.
Huomasin, että olin suistunut vanhoille tavoilleni. Ensimmäinen ajatus häiriöön oli pakeneminen tai paniikki. Maailma loppuu. En voi tehdä mitään.
Otin kirjani ja luin sivut 46-49. Totesin ensinnäkin, että kirja on todella hyvin kirjoitettu. Toiseksi ymmärsin jälleen, että minulla on mahdollisuus päättää miten reagoin uusiin asioihin. Voin esimerkiksi nähdä ongelmassa tai pettymyksessä jotain hyvää tai opettavaista. Ymmärrän, ettei minun tarvitse pelätä.
Uuteen päivään, uuteen nousuun!