“Hukun nykymaailman infotulvaan”

Onko uravalinta on ollut kaikille lääkäreille selvä nuoresta saakka? Tältä minusta joskus tuntuu. 

Omalla kohdallani näin ei ollut. Minusta piti tulla ammattipasunisti.

Kävin Kuopion musiikkilukiota, opiskelin pasuunansoittoa konservatoriossa ja soitin keikkoja eri bändeissä.

Luovuin kuitenkin suunnitelmasta, enkä vähiten sen vuoksi, että voimakas melu vaurioitti korviani.

Lukion jälkeen aloin analysoida itseäni ja miettiä elämäni suuntaa.

Olen aina ollut hyvä kuuntelemaan ja ymmärtämään toisia. Muistan tarkasti hetken, jolloin päätin, että minun on käytettävä lahjonani.

Istuin lentokoneessa matkalla Kuopiosta Helsinkiin ja matkan puolivälissä salamankirkas ajatus nousi tietoisuuteeni.

“Olen hyvä ihmisten kanssa ja osaan auttaa heitä, minusta tulee lääkäri!”.

Tällä tiellä olen edelleen.

 

Blogin kirjoittamisen tarkoitus on kiteyttää osaaminen ja tieto, jota minulle on kertynyt pian 20-vuotisen potilastyön aikana. Luen kokemukseeni myös työjaksot apteekissa ja mielisairaanhoitajan sijaisena Kuopion Niuvanniemen sairaalassa. 

 

Mitä sitten olen oppinut? 

Sanotaan, että kaikki potilaat jäävät lääkärin mieleen jollain tavalla. 

Omalla kohdallani kaikki tapaamani ihmiset ja ihmiskohtalot ovat jättäneet nöyryyden biologian ja luonnon edessä. 

Mielestäni olemme yhä evolutiivisesti melko alkeellisen, joskin erittäin monimutkaisen ja kiehtovan, järjestelmämme varassa. Taistelemme luonnonlakeja ja -voimia vastaan. 

Metsästäjä-keräilijän aivoillamme olemme ikään kuin hukassa ja hämmennyksissä äärettömässä maailmankaikkeudessa. Esko Valtaoja kirjoitti asiasta hienosti kirjassaan Kotona maailmankaikkeudessa (linkki). Suosittelen!

Evoluutio, biologia, neurobiologia, psykologia, sosiologia, astronomia.

Maailmankaikkeudessa ja ihmisessä on niin paljon, mitä tulisi ymmärtää. OIemme vasta alussa.

 

Hukun nykymaailman infotulvaan. Tältä minusta välillä tuntuu.

Kaikkialta vyöryy ärsykkeitä, jotka vaativat huomiotani. Ajoittain on vaikea hahmottaa, mikä on oikeasti merkityksellistä. 

Kun näin kävi viimeksi, päätin pysähtyä. 

Kytkin itseni pois sosiaalisesta mediasta. Pidin vain sähköpostini, musiikkiin liittyvät tilini Soundcloudissa ja YouTubessa, LinkedIn tilini sekä tämän blogin. 

Savannilla 30 000 vuotta (tämä on ajankohta, jolloin ihmislajeista jäljelle oli jäänyt vain me Homo Sapiens, viisas ihminen) sitten nykymuotoon kehittyneet aivoni eivät olleet valmiit informaation sarjatuleen. Ne miettivät edelleen kuumeisesti, kuinka pyydystää gaselli kuluttamalla mahdollisimman vähän energiaa tai jatkaa sukua tehokkaimmalla tavalla. 

Aivomme kehittyivät täysin erilaisissa elinolosuhteissa. Kyvyt, jotka tuolloin pelastivat geenimme häviämästä, johtavat nyt huolestuneisuuteen ja ahdistukseen. 

Kerron tarkemmin seuraavissa kirjoituksissa. 

Ole kuitenkin huoleti! Lupaan sinulle, että hämmennys lievenee ymmärryksen kautta. Tieto ei lisää ahdistusta, vaan vapauttaa ymmärtämään maailman syy-seuraussuhteita.

Kun opimme ymmärtämään itseämme, löydämme syyn ja järjen toiminnallemme. Uskon, että tämä kaikki vie kohti terveyttä. 

Päätän lainaamalla itseäni viisaampia:

“One day, in retrospect, the years of struggle will strike you as the most beautiful.” 

(Sigmund Freud)

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *